Jos pöllöjen mekastus välillä hiljeneekin niin yksi ei hiljene oikeastaan koskaan. Se on arogantti naapurimme palokärki. Olen oppinut arvostamaan ja ihailemaan palokärjen moninaista äänten kirjoa. Se ei ole pelkkä rummuttaja; se on melkein kuin luonnon oma orkesteri. Palokärjen äänet ovat kuin säveliä, jotka kertovat tarinaa metsän sydämestä.
Palokärki on mestari puunkolojen tekemisessä, ja sen jättämät kolot toimivat kotina monille muille metsän asukeille. Se on arvokas osa ekosysteemiä, auttaen muita lajeja löytämään suojaa ja pesäpaikkoja.
Mustikkarinteen palokärki viihtyy monenlaisten metsien ja avoimien alueiden sekapuustossa. Se etsii ravintoa koputtelemalla puunkuorta vahvalla nokallaan. Usein kuulen palokärjen äänet ennen kuin näen sen. Se saattaa lentää korkealla hakkuuaukean yli tai kolistella puunrunkoa kauempana. Silloin tällöin innostuksen hetkellä palokärjen tarkkaavaisuus herpaantuu ja voin nähdä sen läheltäkin muurahaiskeon kimpussa tai lehtiä pöllyttelemässä.
Luukun kuva: Palokärki toimessaan, keskellä luonnon omaa musiikkiesitystä. Hetki, joka muistuttaa siitä, miten palokärki on osa pihapiirin eloisuutta ja tarinaa. Kuva on otettu Mustikkarinteen keittiön ikkunasta.
