Luukku 10: Mäyrä

Niinkuin Metsälehmus-luukun kohdalla jo mainittiinkin rajautuu Mustikkarinteen tila lohkoiseen kalliorinteeseen jota jatkuu useita satoja metrejä eteenpäin. Se on mäyräklaanin valtakuntaa, on tainnut olla jo satojen vuosien ajan. Asukkaita olen nähnyt pari kertaa, mutta jäljistä päätellen siellä eletään aivan omaa mäyrän elämää.

Suomen luonto kertoo ihanassa artikkelissaan että mäyrät käyttävät samaa pesää useita vuosia, vuosikymmeniä ja joskus jopa vuosisatoja. Asukkaat vaihtuvat, mutta linna pysyy. Mäyrät kaivavat jatkuvasti uusia käytäviä ja jättävät vanhoja käyttämättä; näin asumus elää ajan mukana. Hylätytkin mäyränpesät löytävät nopeasti käyttäjänsä, sillä kunnollisista luolista on Suomessa ankara pula.

Mäyrä on mukava ja hyödyllinen naapuri jonka ”luontaisia” vihollisia ovat ainoastaan ihminen ja liikenne.

Mäyrän jäljet kiinnostavat talon kettuterrieriä lähes yhtä paljon kuin ketun jäljetkin. Usein mäyrän luolastossa saattaakin asua myös supikoira tai kettu.